Paras hasselpähkinä 2025 -kilpailun voittajat on valittu!

Pähkinäseura käynnisti kesällä "Paras hasselpähkinä" -kilpailun, johon osallistui satoa 33 pähkinäpensaasta eri puolilta Etelä-Suomea. Kilpailun tuomaristo kokoontui 16.11.2025 Helsingin keskustakirjasto Oodiin mittailemaan ja arvioimaan voittajaehdokkaita.

Jokaisesta pensaasta oli lähetetty vähintään viisi pähkinää. Jokaisesta pähkinäerästä punnittiin suurimman, pienimmän ja keskikokoisen yhteispaino ja sisusten paino, joista laskettiin sisuksen osuus prosentteina. Tyhjän tai pahasti surkastuneen pähkinän ytimen tilalle otettiin uusi pähkinä. Suurin pähkinä kustakin erästä mitattiin (pituus x leveys x syvyys). Arvioimme lisäksi mm. pähkinän ulkomuotoa "kauneutta", onttojen kuorien osuutta sekä sisuksen kuituisuutta. Kaikki pähkinät arvioitiin nimettöminä.

Valintaraadissa toimivat Janne Lassila, Joel Rosenberg, Kari Stenberg ja Michael Turunen. Mittailurupeaman lopussa meillä oli jäljellä kolme ehdokasta, joista jokainen raatilainen valitsi suosikkinsa. Kaikki kolme saivat kuitenkin vähintään yhden äänen ja päädyimmekin lopulta palkitsemaan näistä jokaisen (tunnukset #14, #22 ja #23), emme siis valinneet yhtä ylitse muiden. Voittajat saavat kukin 100 euron palkinnon, onnittelut!

Parhaat hasselpähkinät 2025:

#14: Suurin keskipaino kuorineen 2,2 g, toiseksi suurin ytimien keskipaino 0,73 g, kaunis ulkomuoto, paksu kuori. Mikko Kiirikki / Kirkkonummi

#22: Suurin ytimien keskipaino 0,8 g, 2. suurin sisuksen osuus 40 %, ohut kuori. Mika Korkka / Hollola.

#23: Toiseksi suurin keskipaino kuorineen 2,0 g, toiseksi pisin pähkinä 22 mm, siisti ydin. Mika Korkka / Hollola.

---

Tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa kun parasta luonnon hasselpähkinää etsittiin kilpailulla. Raati innostui kovasti pähkinöiden suurudesta ja osallistujien innokkuudesta. Osa osallistujista oli mm. pyytänyt Metsähallitukselta ja Ely-keskukselta (maksullista) maanomistajan lupaa kerätäkseen kilpailuun pähkinöitä luonnonsuojelualueilta. Valtaosa pähkinöistä oli soikeita, osa lähes pyöreitä, kuten # 14 sekä yksi erä erittäin pitkiä (jopa 25 mm) ja litteitä pähkinöitä. Potentiaalia kotimaisissa pensaissa on!

Mikäli kilpailu pidetään tulevaisuudessa uudelleen on syytä kuitenkin kehittää hieman valintakriteerejä. Viiden pähkinän erä osoittautui turhan pieneksi, isommasta erästä saisi luotettavammat mittaukset ja pähkinän makuunkin voisi kenties ottaa kantaa. Ylipäätään pelkkiin pähkinöihin rajoittuva kilpailu on riittämätön arvioitaessa itse pensaan erinomaisuutta: emme tiedä kuinka satoisia tai minkä ikäisiä pensaat olivat. Kasvupaikan vaikutus jää myös arvoitukseksi. Ulkomailla taudinkesto on keskeisiä jalostusta ohjaavia periaatteita, tähänkään kilpailumme ei tuo lisävaloa

Kilpailussa olikin ennen kaikkea kyse ensimmäisestä askeleesta matkalla, jonka aikana voidaan löytää Suomesta useita lupaavia pluspensaita. Näistä otettua lisäysmateriaalia voidaan aikanaan koekasvattaa samoilla koealoilla ja käyttää emoina tulevaisuuden jalostustyössä.

Tässä linkki taulukkoon, jossa on kaikkien kisaan osallistuneiden pähkinöiden tiedot: https://docs.google.com/spreadsheets/d/13q-W3vyjZILqHS1U2-wM_uVGUXyakCYyUH6EpxXUb4Q/edit?usp=sharing

Kilpailun tuomarointi innosti suuresti kaikkia raatilaisia ja herätti löytöretkeilyvietin – varmasti jossain maamme pähkinälehdoista piileskelee vielä parempia pähkinöitä!

Kari Stenberg, Michael Turunen ja Janne Lassila arvioimassa kilpailupähkinöitä.