AMERIKANJALOPÄHKINÄ (Juglans cinerea)

Amerikanjalopähkinä on kotoisin Yhdysvaltojen koillisosista ja eteläisimmästä Kanadasta. Hedelmä on 6–8 cm pituinen, pinnaltaan tahmea luumarja, jonka sisällä on  5 cm pituinen, syys-lokakuussa kypsyvä, pähkinä. Hyvä lajituntomerkki on lokeroisesti uurteinen ja paksukuorinen pähkinä, joka on niin teräväsärmäinen, että särmiin naarmuttaa kätensä. Amerikanjalopähkinästä on nimetty lajikkeita, joiden kuori on helpommin halkaistava ja sisuksessä enemmän syötävää.

Amerikanjalopähkinä on Pohjois-Amerikan luonnossa risteytynyt sinne tuotujen idänjalopähkinöiden kanssa. Näin ovat saaneet alkunsa nykyään tarhajalopähkinöiksi kutsutut hybridit (Juglans x bixbyi). Kansainvälisen taimikaupan ja siellä tapahtuneiden taimien sekaannusten vuoksi tällaisia risteymiä on Suomessakin ja uudelleen risteytymistä tapahtunee edelleen. Tarhajalopähkinän tunnistaminen ei ole helppoa, ne ovat usein voimakaskasvuisia ja pähkinä on jonkinlainen emolajien välimuoto. Myös lehtiarpi eli jälki, jonka lehti jättää oksaan irrotessaan siitä on asiantuntijoiden käyttämä tuntomerkki.

Pähkinöiden kannalta kiinnostavia tarhajalopähkinöitä ovat varsinkin amerikanjalopähkinän ja herttajalopähkinän risteymät (engl. Buartnut), jotka parhaimmillaan ovat ilmastollisesti varsin kestäviä ja pähkinä kohtuullisen helposti aukeava.

 Koko: Suomessa 8–20 m.

Kotipaikka: Itäinen Pohjois-Amerikka.

Kuvaus: Kookas, monirunkoinen puu. Lehdet ovat päätöpariset, 25–50 cm pituiset ja muodostuvat 11–19 lehdykästä.

Kasvupaikka: Aurinkoinen, runsasravinteinen, kostea. Vaatelias maan multavuuden ja valoisuuden suhteen.

Menestyminen: Vyöhykkeet I–III