KASTANJAT (Castanea-suku)

Eurooppalaisen jalokastanjan (Castanea sativa) paahdetut terhot ovat talvinen herkku Keski-Euroopassa. Kastanjapuita on yritetty kasvattaa Suomessa kauan ja pikkuhiljaa ilmastomme alkaa olla sellainen, jossa kastanjan on mahdollista selvitä hengissä. Viime aikoina jalokastanja on talvehtinut ja jopa tehnyt kastanjoita Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa (Bulgariasta 1998 kerätyt siemenet), samoin Lohjansaaren Fruticetumissa kuuman kesän 2021 jälkeen. Mustilan Arboretumissa on kasvanut Ukrainan Kiovasta 1997 saatu jalokastanja, joka alkuvuosien paleltumisten jälkeen on kasvanut jo yli neljän metrin mittaan.

Amerikankastanjaa (C. dentata) pidetään eurooppalaista jalokastanjaa kestävämpiä ja Tammisaaresta löytyy yli 6 metrinen lajin edustaja. Markettien tiskeillä myytävät kastanjat voivat nykyisin olla myös kiinankastanjaa (C. mollissima), joka on amerikkalaista lajia arempi. Pohjois-Amerikassa viljeltävät hybridi-lajikkeet ovat kokeilunarvoisia Suomessakin, niissä on mukana useiden eri kastanjalajien perimää. Castanea-suvun kastanjat eivät muuten ole sukua hevoskastanjalle, joka on syömäkelvoton.

Kastanjat ovat tuuli- sekä hyönteispölytteisiä ja useimmiten itsesteriilejä. Istutuksiin tulisi sisällyttää useita eri viljelykantoja, jotta ristipölytys mahdollistuu ja kastanjoita voidaan saada. Onkin suositeltavaa istuttaa vähintään pari kolme taimea lähekkäin, noin 4–6 metrin etäisyydelle toisistaan.

Koko: Luonnossa jopa 35 m puu. Suomessa 2–7 m.

Kotipaikka: (C. sativa) Kaakkois-Eurooppa ja Vähä-Aasia.

Kuvaus: Leveälatvuksinen ja pitkäikäinen puu.

Kasvupaikka: Aurinkoinen, lämmin ja hyvin suojainen kasvupaikka. Läpäisevä, tuore, runsasmultainen paikka jonka pH on 5.5–6.5 välillä on ideaali. Sietävät melko hyvin kuivuutta ja niukkaravinteisia kivennäismaita, ei savimaille eikä seisovaan veteen.

Menestyminen: Vyöhyke (I). Paleltuu herkästi maata myöden talvella, mutta vesoo voimakkaasti. Kastanjat ovat talvenarimpia kaikista tämän hankkeen koekasveista. Kestävimmät kastanjalajit ja lajikkeet voivat kestää kotiseudullaan jopa -40° C asteen lämpötiloja, mutta ne ovat sopeutuneet Etelä-Suomea pidempiin kasvukausiin ja korkeampiin kasvukauden lämpösummiin.