MUSTAJALOPÄHKINÄ (Juglans nigra)
Mustajalopähkinä on jalopähkinälajeista kaikkein pitkäikäisin ja suurikasvuisin. Se voi saavuttaa usean sadan vuoden iän ja parhailla kasvupaikoilla jopa 50 metrin pituuden. Suomen suurin mustajalopähkinä kasvaa Pyhärannassa, se oli vuonna 2020 noin 12 m korkea.
Pienemmät ja runsalukuisemmat lehdet sekä puun tumma, syväuurteinen runko erottavat mustajalopähkinän muista jalopähkinöistä. Paksukuorinen pähkinä on usein lähes pyöreä. Pohjois-Amerikassa on nimetty lajikkeiksi satoja luonnosta löytyneitä mustajalopähkinäpuita. Jokunen mustajalopähkinäyksilö on tehnyt jo Suomessakin satoa mm. Elimäellä, Helsingissä ja Pyhärannassa. Meillä parhaiten menestyneet yksilöt ovat kaikki peräisin Arboretum Mustilan siemenkeruumatkoilta. Meilahden arboretumissa Helsingissä kasvavien, 2008 istutettujen puiden runsaampi sadontuotto alkoi vuonna 2020. Näiden puiden vuosikasvut ovat olleet yli metrin luokkaa. Pyhärannan yksilö sekä Mustilan isoimmat puut kerättiin alun perin Minnesotasta vuonna 1996, yhdestä poikkeuksellisen aikaisin talveentuvasta emopuusta. Pyhärannan yksittäispuu teki ensimmäiset sadot 10 vuoden ikäisenä. Sadontuotto on ollut säännöllistä. 25-vuotiaana puu tuotti kolme ämpärillistä (n. 500 kpl) pähkinöitä, joista noin puolet oli täyttyneitä. Paras sato on saavutettu vuosina, jolloin kasvukauden lämpösumma on ollut tavallista korkeampi. |
Koko: Jopa 50 m. Suomessa 6–15? m.
Kotipaikka: Itäinen Pohjois-Amerikka. Vermontin osavaltiosta ja Kanadan Ontariosta aina Floridaan asti. Kuvaus: Ulkomuodoltaan koristeellinen, suorarunkoinen puu, jolla on kupumainen latvus ja tumma runko. Lehdet ovat 30–50 cm pituiset, kiiltävät, tummahkot, lehdyköitä on 15–23. Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore, runsashumuksinen. Menestyminen: Mustilan arboretumin alkuperät vyöhykkeillä I–III, eteläisemmät taimistokannat vyöhykkeellä (I). |