HIKKORIT (Carya-suku)

Muutamia pohjoisamerikkalaisia hikkorilajeja voi kasvattaa Suomessakin. Kestävin ja oikein hyviä pähkinöitä tekevä laji on valkohikkori (Carya ovata). Suomessa valkohikkori on tehnyt pähkinöitä ainakin Helsingin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa vuonna 2021. Pähkinä muistuttaa maultaan läheistä sukulaistaan pekaanipähkinää. Kooltaan valkohikkorin pähkinä on 1–3 cm ja sen kuori on paksuhko. Toinen kokeilulaji on seitsikkohikkori (Carya laciniosa) (tunnetaan myös liuskahikkorina), jota ei vielä löydy satoikäisenä Suomesta. Sen pähkinä on valkohikkoria suurempi, mutta laji on hieman arempi. Talvenarin suvun lajeista on Pekaanihikkori eli pekaanipähkinä (Carya illinoiensis), jonka menestymiseen Etelä-Suomessakin on syytä suhtautua suurella varauksella – ainakin pähkinätuotannon osalta. Vastoin odotuksia nuoret pekaanihikkorit ovat kuitenkin  talvehtineet vaurioitta ainakin Lounais-Suomessa. Pohjoisten pekaanipähkinäpuiden (ns. "Ultra Northern Pecan"-kannat) tiedetään tehneen satoa Lounais-Ruotsissa, Tanskassa sekä Liettuan Kaunasissa.

Hikkorien kasvattavat paalumaista juuristoaan ensimmäiset vuodet, jolloin maanpäällinen kasvu voi olla varsin hidasta. Lajit hyötyvät suojapuustosta nuorina taimina. Hikkorilajit eivät yleensä ole itsepölytteisiä, koska niiden hede- ja emikukat kukkivat eri aikaan. Istutuksiin kannattaa siis yhdistää useita eri viljelykantoja. Eri luonnonlajitkin saattavat pölyttyä keskenään.

Valkohikkori (Carya ovata):

Koko: Luonnossa jopa 30 m puu. Suomessa suurimmat 11 metriä korkeita (2020).

Kotipaikka: Pohjois-Amerikka

Kuvaus: Kartiomainen, pitkäikäinen puu. suuret lehdet, jotka ovat jakautuneet 5-7 hammaslaitaiseen lehdykkään.

Kasvupaikka: Hikkorit vaativat tuulensuojaisen, lämpimän ja mieluiten aurinkoisen kasvupaikan. Parhaiten ne viihtyvät ravinteikkailla, syvämultaisilla ja hyvin läpäisevillä mailla, tuoreessa kasvualustassa. Kalkinsuosija.

Menestyminen: Vyöhyke I–II(III)