TAMMET (Quercus-suku)
Tammenterhojen ravintoarvo on samaa luokkaa kuin kastanjoilla. Monet alkuperäiskansat ovatkin käyttäneet eri tammilajien terhoja ravinnokseen. Haittapuolena on, että tanniinipitoiset terhot voivat olla hyvin kitkeriä ja vaativat esikäsittelyjä ennen ravintokäyttöä. Syötävien terhojen viljelyyn tulisikin valita mahdollisimman vähätanniinisia lajeja (tai näiden välisiä risteymiä). Esimerkiksi seuraavat lajit voisivat tulla meillä kysymykseen: Quercus macrocarpa, Q. bicolor, Q. alba, Q. muehlenbergii, Q. montana (syn. Q. prinus) ja Q. mongolica,
Kotimaisen metsätammen (Quercus robur) ja meillä yleisimmän ulkomaisen lajin eli punatammen (Q. rubra) terhot ovat syötäviä tanniinien/parkkihappojen poiston jälkeen. Tanniinien poistaminen tapahtuu liottamalla kuorittuja terhoja ja vaihtamalla vettä monta kertaa. |
Koko: Koko Suomessa riippuu lajista, kasvupaikasta ja alkuperästä
Kotipaikka: Itäinen Pohjois-Amerikka sekä Itä-Aasia. Kuvaus: Kotiseuduillaan suuria puita. Kasvupaikka: Aurinkoinen, läpäisevä, tuore ja ravinteikas. Maaperän pH vähintään 6. Syvän paalujuurensa vuoksi sietävät hyvin kuivuutta. Tammet sietävät yleensä hyvin myös savimaita. Menestyminen: Kokemukset harvinaisemmista lajeista ovat toistaiseksi pääosin riittämättömiä. |