HERTTAJALOPÄHKINÄ (Juglans mandshurica v. cordiformis / J. ailantifolia v. cordiformis)

Herttajalopähkinä on japaninjalopähkinän muunnos, jonka erottaa emolajistaan pähkinän muoto. Sitä viljellään nimenomaan ohutkuoristen, sileäpintaisten pähkinöidensä vuoksi, jotka aukeavat helposti. Maultaan pähkinät ovat erinomaisia ja säilyvät pitkään varastoituna. Huom! Koska kyseessä on muunnos, voi herttajalopähkinän siemenestä kasvaa myös tavallinen
paksukuorinen ja pyöreä japaninjalopähkinä.

Herttajalopähkinää on tiettävästi kokeiltu Suomessa vasta 2010-luvulta alkaen, joskin aiemmista kokeiluistakin on epämääräisiä tietoja. Suomessa kokeiltavat herttajalopähkinät ovat pohjoisamerikkalaisten lajikkeiden siementaimia, joista kenties ensimmäinen tuli satoikään 2021, tehden muutaman pähkinän Lohjalla. Vielä parempia lisäyslähteitä on varmasti olemassa ja niitä pyritään hankkimaan Suomeen.

Toistaiseksi saatujen kokemusten perusteella herttajalopähkinä näyttäisi vaativan pidemmän kasvukauden kuin japaninjalopähkinä eikä talvenkestävyys ole aivan samaa luokkaa, vaan kasvukausi loppuu viileinä kesinä kesken.

Koko: Suomessa: 4–? metriä

Kotipaikka: Japani

Kuvaus: Suurilehtinen puu. Tummanvihreät, päältä kiiltävät, päätöpariset, 11–19-lehdykkäiset lehdet ovat jopa 80 cm pituiset.

Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore, runsashumuksinen. Nuorena tuulensuojainen. Hoivapuustosta on hyötyä syyshallojen vähentämisessä.

Menestyminen: I–III? mikäli käytetty kanta on perimältään riittävän hyvää.