SAKSANPÄHKINÄ (Juglans regia)

Saksanpähkinä on keskikokoiseksi puuksi tai monirunkoiseksi pensaaksi kasvava laji, jonka pähkinät ovat monille tuttuja. Saksanpähkinän viljelystä on kuitenkin vasta vähän kokemusta Suomessa. Laji sopii mainiosti kokeiltavaksi parhaille kasvupaikoille Etelä-Suomeen ja pähkinäsatoa siitä on saatu mm. jopa Jyväskylässä saakka! Kestävimpiä kantoja lienevät Ukrainan ja Valko-Venäjän jalostusohjelmista peräisin olevat sekä Baltian maista kerätyt.

Muista jalopähkinöistä poiketen saksanpähkinä irtoaa vaivattomasti kypsyvästä hedelmäkuoresta, mikä helpottaa pähkinöiden prosessointia merkittävästi. Lajin viljelykannat tekevät myös selvästi muita jalopähkinöitä ohutkuorisempia pähkinöitä, parhaissa lajikkeissa on syötävää jopa 40–60 prosenttia. Kuorenkin paksuus vaihtelee paljon, alle millistä jopa neljään milliin. Ohutkuorisimmat saksanpähkinät saa rikki ilman särkijää sormin puristamalla. Pähkinät ovat kuuluisia terveellisyydestään ja puuaines taas on hyvin arvokasta.

Koko: Luontaisella kasvualueellaan jopa 30 metriä korkea, Suomessa 2–10 m. Istutusetäisyys 6-8 m.

Kotipaikka: Mustanmeren itäosista Himalajalle ja Kiinaan saakka

Kuvaus: Keskikokoinen puu, usein monirunkoinen. Lehdet 25–40 cm, kiiltävät, tummahkot, lehdyköitä on 5–9(–11) kpl

Kasvupaikka: Aurinko, runsasravinteinen, tuore, runsashumuksinen.

Menestyminen: (I–III). Pienilmastolla ja taimen alkuperällä on suuri merkitys.