(EUROOPAN)PÄHKINÄPENSAS (Corylus avellana) eli hasselpähkinä

Pähkinäpensaan luontainen levinneisyysalue kattaa Suomen lounaisrannikon ja etelän lehtokeskukset, yleisin laji on Ahvenanmaalla. Viljeltynä pähkinäpensas tekee satoa vielä menestymisvyöhykkeellä V. Lajia esiintyy runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä ja kasvupaikkoina se suosii rinteitä ja kallioiden alustoja.

Pähkinäpensas kukkii maalis-huhtikuussa. Laji on itsesteriili ja pähkinöitä saadakseen on pensaita oltava useita suhteellisen lähekkäin. Pölytyksen ja hedelmöittymisen jälkeen pieniin emikukintoihin kasvavat kesäkuussa silmin havaittavat, suojalehtien ympäröimät pähkinät. Ne kypsyvät elokuun lopulta alkaen, lajikkeilla vasta syys-lokakuussa. Kotimainen lajimme Corylus avellana on nykytiedon mukaan sama, jota Välimeren maissa viljellään ja myydään kaupoissamme hasselpähkinänä – sen pähkinä on kooltaan viljelylajikkeita pienempi.

Lajista on maailmalla olemassa satoja viljelylajikkeita, joista moni tekee suuria pähkinöitä ja runsaita satoja. Lajikkeita on kokeiltu Suomessa vielä hyvin vähän. Myös Suomen luonnosta voi löytyä satoisia ja verrattain isojakin pähkinöitä tekeviä yksilöitä. Pähkinäpensaasta on olemassa myös punalehtisiä muotoja, joiden pähkinät ovat yhtä syömäkelpoisia kuin vihreälehtistenkin.

Pähkinäpensaan maahan putoavat lehdet maatuvat hedelmälliseksi mullaksi, joka parantaa aluskasvillisuutena olevien pensaiden ja monivuotisten kasvien kasvuedellytyksiä.

 Koko: 2–7 m. Istutusetäisyys 4-5 m.

Kotipaikka: Lähes koko Euroopan kattava levinneisyys. Suomessa lounaaseen painottuva.

Kuvaus: Monirunkoinen, pystyhaarainen pensas.
Riippuvat hedekukinnot maalis-huhtikuussa.

Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore, runsasravinteinen.

Menestyminen: Vyöhykkeet I–V. Lajikkeet (I–III?)